Vanhempien ruumiit pakastimessa yli 30 vuotta – poikkeuksellinen oikeudenkäynti alkoi Turussa

Turun käräjäoikeudessa alkoi perjantaina 11. syyskuuta 2026 oikeudenkäynti, jonka kaltaista Suomessa nähdään harvoin. Syytettynä on 81-vuotias mies, jonka syyttäjä katsoo säilyttäneen edesmenneiden vanhempiensa ruumiita pakastimissa yli 30 vuoden ajan hautaamisen sijaan. Miestä syytetään kahdesta hautarauhan rikkomisesta, ja samassa käsittelyssä on syytettynä myös hänen 70-vuotias veljensä sukuhaudan luvattomasta kaivamisesta. Molemmat kiistävät syytteet. Tapaus on noussut yhdeksi syksyn puhutuimmista rikosuutisista, ja se nousi heti käsittelyn alettua Ylen luetuimpien uutisten joukkoon. Kokosimme tähän artikkeliin sen, mitä tapauksesta tiedetään julkisten lähteiden perusteella – ja mitä Suomen laki sanoo vainajan käsittelystä.

Mistä oikeudenkäynnissä on kyse?

Syyttäjä esitteli perjantaiaamuna alkaneessa pääkäsittelyssä Turun käräjäoikeudelle syytteen, jonka mukaan 81-vuotias mies piilotti vanhempiensa ruumiit pakastimiin kolmen vuosikymmenen ajaksi sen sijaan, että vainajat olisi haudattu. Ylen tietojen mukaan vanhemmat kuolivat luonnollisesti vuosina 1994 ja 1995, ja heidän ruumiinsa luovutettiin tuolloin perheelle hautaamista varten. Hautaus ei kuitenkaan syytteen mukaan koskaan toteutunut. Miestä syytetään kahdesta hautarauhan rikkomisesta. Lisäksi sekä häntä että hänen 70-vuotiasta veljeään syytetään sukuhaudan luvattomasta kaivamisesta viime syksynä. Vanhempi veljistä saapui oikeuteen ilman oikeudellista avustajaa. Yle on kertonut, että hän on koulutukseltaan lääkäri ja toimii myös hautauspalveluja tarjoavaksi kuvaillun yrityksen vastuuhenkilönä.

Miten tapaus paljastui?

Tapahtumaketju lähti liikkeelle lokakuussa 2025, kun turkulaisen hautausmaan työntekijät ilmoittivat poliisille kahdesta miehestä, jotka kaivoivat sukuhautaa keskellä päivää. Veljekset ovat itse kertoneet medialle siistineensä hautaa ja suoristaneensa hautakiveä, ja he ovat jakaneet toimittajille itse ottamiaan valokuvia kaivutöistä. Ilmoitus vaikutti aluksi tavanomaiselta järjestyshäiriöltä, mutta hautausmaahavainnon jälkeen käynnistynyt poliisitutkinta johti odottamattoman laajaan löydökseen: Lounais-Suomen poliisi kertoi löytäneensä miehen hallinnasta pakastimet, joissa vanhempien ruumiita oli säilytetty yli 30 vuotta. Poliisin tuolloin julkaiseman tiedon mukaan mies oli kertonut säilyttäneensä ruumiita "tulevaisuutta varten". Esitutkinta laajeni tämän jälkeen kattamaan sekä hautausmaan tapahtumat että vuosikymmenten takaiset kuolemantapaukset ja niiden jälkeiset vaiheet.

Syytetyt kiistävät: "Mitään rikosta ei ole tapahtunut"

Molemmat veljekset kiistävät syyllistyneensä rikoksiin. Vanhempi veli sanoi toimittajille oikeustalon edessä, ettei rikosta ole hänen mukaansa tapahtunut missään vaiheessa ja että hän on ainoastaan toiminut isänsä toiveiden mukaisesti. Veljekset ovat myös todenneet julkisuudessa, etteivät he omasta mielestään tiedä tarkalleen, mistä heitä syytetään. Puolustuksen keskeinen väite liittyy vainajien käsittelytapaan: veljesten mukaan vanhempien ruumiit on kylmäkuivattu niin sanotulla promessio-menetelmällä. Veljekset ovat esiintyneet mediassa poikkeuksellisen avoimesti koko prosessin ajan: he ovat vastanneet toimittajien kysymyksiin oikeustalon edustalla ja luovuttaneet omaa kuvamateriaaliaan julkaistavaksi. Oikeudenkäynti jatkuu käräjäoikeudessa, ja tuomio annetaan myöhemmin – syyttömyysolettama on voimassa, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu.

Mikä on promessio?

Promessio on ruotsalaislähtöinen, kokeellinen vainajan käsittelymenetelmä, jossa ruumis jäädytetään ja kylmäkuivataan ja jonka on esitetty muuttavan vainajan lopulta orgaaniseksi maanparannusaineeksi. Menetelmää on markkinoitu 2000-luvulta alkaen ekologisena vaihtoehtona arkkuhautaukselle ja tuhkaukselle, mutta sitä ei ole otettu missään maassa laajamittaiseen käyttöön, eikä sen toimivuutta ole osoitettu – myös Yle kuvaa menetelmää todistamattomaksi. Suomen hautaustoimilaki tuntee kaksi tapaa: vainaja on joko haudattava tai tuhkattava, ja käsittelyn on tapahduttava ilman aiheetonta viivytystä. Kokeelliset menetelmät eivät kuulu lain mukaisiin vaihtoehtoihin, ja juuri tähän jännitteeseen oikeudenkäynnin asetelma tiivistyy.

Hautaustoimilaki: mitä vainajalle saa ja pitää tehdä?

Suomessa vainajan käsittelyä ohjaa hautaustoimilaki, ja sen lähtökohta on yksiselitteinen: vainajan ruumis on joko haudattava tai tuhkattava, ja se on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä. Ruumis on hautaamiseen tai tuhkaamiseen saakka säilytettävä arvokkaalla tavalla ja siihen tarkoitetuissa tiloissa. Hautaamisesta huolehtivat käytännössä ensisijaisesti vainajan omaiset, ja jos huolehtijaa ei ole, vastuu siirtyy viime kädessä sille hyvinvointialueelle tai kunnalle, jossa vainaja asui. Ennen hautaamista tarvitaan hautauslupa, jonka lääkäri kirjoittaa kuolemansyyn selvittämisen jälkeen. Tuhkauksen jälkeen myös tuhkan käsittely on säädeltyä: tuhka on vuoden kuluessa haudattava tai sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan, ja esimerkiksi sirotteluun omalle maalle tarvitaan maanomistajan lupa. Kotipakastin ei siis ole lain tuntema vaihtoehto missään olosuhteissa – riippumatta siitä, mitä vainaja on eläessään toivonut. Vainajan tahtoa kunnioitetaan lain sallimissa rajoissa esimerkiksi hautaustavan, hautapaikan ja tunnustuksellisuuden osalta, mutta se ei voi syrjäyttää lain pakottavia velvoitteita.

Mitä laki sanoo hautarauhan rikkomisesta?

Hautarauhan rikkominen on rikoslain 17 luvussa säädetty rikos. Siihen syyllistyy muun muassa se, joka luvattomasti avaa haudan, ottaa sieltä ruumiin tai sen osan tai käsittelee ruumista pahennusta herättävällä tavalla. Rangaistukseksi laissa on säädetty sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi – kyse ei siis ole rangaistusasteikoltaan törkeimmästä päästä, mikä osaltaan selittää, miksi iäkkäät syytetyt vastaavat syytteisiin vapaalta jalalta. Oikeudessa arvioitavaksi tulee muun muassa se, täyttääkö ruumiiden vuosikymmeniä kestänyt säilytys pakastimissa lain tarkoittaman tunnusmerkistön ja mikä merkitys puolustuksen esittämällä isän tahdolla ja käsittelymenetelmällä on asian arvioinnissa.

Rikosprosessin vaiheet tällaisessa asiassa

Tapaus etenee samoin kuin muutkin rikosasiat. Poliisin esitutkinnan valmistuttua aineisto siirtyi syyteharkintaan, jossa syyttäjä arvioi, onko rikoksesta todennäköisiä syitä – tässä tapauksessa syyte nostettiin, ja asia eteni Turun käräjäoikeuden pääkäsittelyyn. Pääkäsittelyssä syyttäjä esittää näyttönsä, puolustus vastaa siihen ja oikeus kuulee syytettyjä sekä mahdollisia todistajia. Koska syytetyt kiistävät, oikeuden ratkaistavaksi jää sekä näyttökysymys eli mitä on tosiasiassa tapahtunut, että oikeuskysymys eli täyttääkö tapahtunut hautarauhan rikkomisen tunnusmerkistön. Tuomioistuin voi päätyä myös hylkäämään syytteet kokonaan tai osittain. Näin harvinaisessa asetelmassa ratkaisulla voi olla ennakkopäätöksen luonnetta: vastaavaa vuosikymmenien säilytystä koskevaa oikeuskäytäntöä ei Suomessa juuri ole.

Miksi tapaus puhuttaa niin laajasti?

Tapaus yhdistää poikkeuksellisella tavalla arkisen ja käsittämättömän: kyse on tavallisesta suomalaisesta suvusta, hautausmaasta ja kodin pakastimista – ja samalla kolme vuosikymmentä jatkuneesta salaisuudesta, joka paljastui sattumalta. Julkista kiinnostusta lisäävät syytettyjen korkea ikä, vanhemman veljen lääkäritausta ja kytkös hautausalan yritykseen sekä veljesten poikkeuksellisen avoin esiintyminen mediassa: he ovat puhuneet toimittajille oma-aloitteisesti ja jakaneet itse kuvamateriaalia. Suomalaismedia ei ole kertonut veljesten nimiä, mikä on maan journalistisen käytännön mukaista näin vakavuusasteeltaan lievemmissä rikosasioissa. Vastaavia vainajan pitkäaikaiseen säilyttämiseen liittyviä tapauksia on Suomessa tullut ilmi äärimmäisen harvoin, ja niissä on tyypillisesti ollut taustalla joko taloudellisia motiiveja tai omaisen kyvyttömyyttä luopua vainajasta – tässä tapauksessa motiiviksi on esitetty vainajan omaa tahtoa, mikä tekee asetelmasta oikeudellisesti harvinaisen.

Miksi syytettyjen nimiä ei kerrota?

Moni lukija ihmettelee, miksi suomalaismedia ei julkaise syytettyjen nimiä, vaikka tapaus on laajasti esillä. Kyse on Journalistin ohjeisiin perustuvasta vakiintuneesta käytännöstä: nimen ja muiden tunnistetietojen julkaisua rikosuutisissa punnitaan teon vakavuuden, tuomitun rangaistuksen ja henkilön yhteiskunnallisen aseman perusteella. Hautarauhan rikkomisen enimmäisrangaistus on vuosi vankeutta, joten kynnys nimen julkaisuun ei lievähkössä rikosasiassa ylity – varsinkaan ennen tuomiota, kun syyttömyysolettama on voimassa. Sama harkinta koskee myös meitä: tässä artikkelissa kerrotaan vain ne tiedot, jotka ovat julkisia ja tapauksen ymmärtämisen kannalta olennaisia. Ratkaisu suojaa paitsi syytettyjä myös heidän läheisiään, joilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Käräjäoikeus kuulee asianosaisia ja todistelua, minkä jälkeen tuomio annetaan myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana. Ratkaisusta on mahdollista valittaa hovioikeuteen, joten lopullinen oikeudellinen arvio tapauksesta voi olla edessä vasta kuukausien tai vuosien päästä. Avoimeksi jää toistaiseksi myös se, miten ja milloin vanhempien maalliset jäännökset lopulta haudataan – lain mukaan siitä on joka tapauksessa huolehdittava, ja viime kädessä velvoite voi siirtyä viranomaisille. Seuraamme oikeudenkäynnin etenemistä ja päivitämme aiheesta, kun käräjäoikeus antaa ratkaisunsa. Omaisen kuolemaan liittyvistä käytännön velvollisuuksista – kuolemansyyn selvittämisestä, hautausluvasta ja hautaamisen määräajoista – saa tietoa muun muassa seurakunnilta, hyvinvointialueilta ja hautaustoimistoilta. Hautausalan ja muiden paikallisten palveluiden yhteystiedot löydät kootusti Lokalin kaupunkihausta.