Suomen puolustus- ja ulkopolitiikka 2026: näin liittolaisuudet ja puolustusmenot muuttuvat

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on Nato-jäsenyyden myötä siirtynyt uuteen vaiheeseen. Vuonna 2026 puolustusmenot nousevat yli Naton tavoitetason, puolustusyhteistyötä syvennetään useiden kumppanien kanssa, ja samaan aikaan valtiontaloutta sopeutetaan muun muassa kehitysapua leikkaamalla. Tässä katsauksessa käymme läpi, mitä Suomen linjassa tapahtuu juuri nyt – ja mitä muutokset käytännössä tarkoittavat.

Puolustusmenot ylittävät Naton tavoitteet

Suomen puolustus- ja turvallisuuteen liittyvien menojen on arvioitu nousevan noin 2,4 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuonna 2026. Tämä ylittää selvästi Naton asettaman 1,5 prosentin tavoitteen laajemmille turvallisuusmenoille. Puolustusministeriön mukaan luku osoittaa, että Suomi ottaa kokonaisturvallisuuden vakavasti ja on valmis tukemaan Naton kehittyvää puolustusasennetta.

Naton menomäärittelyssä Suomen laajempaan tavoitteeseen lasketaan muun muassa puolustusbudjetti, osa Rajavartiolaitoksen menoista, sotilaallisen kriisinhallinnan kuluja sekä Ukrainan tukeminen. Menojen kasvu heijastaa laajempaa eurooppalaista kehitystä: Pohjois- ja Itä-Euroopan maat ovat lisänneet panostuksia ampumatarvikkeisiin, ilmapuolustukseen ja reservin valmiuteen Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

Aseankinnat ja liittolaisuudet: mitä Suomen globaalit linjaukset tarkoittavat

Suomen puolustuksen selkäranka nojaa merkittäviin hankintoihin. Suurin yksittäinen ohjelma on 64 Lockheed Martin F-35 -hävittäjän hankinta, jonka arvo on noin 10 miljardia euroa. Hankinta korvaa vanhenevan Hornet-kaluston ja tuo Suomen ilmavoimille viidennen sukupolven suorituskyvyn, joka on yhteensopiva Naton kanssa.

Suomi on myös syventänyt puolustusyhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. Maiden välinen puolustusyhteistyösopimus (DCA) mahdollistaa yhdysvaltalaisten joukkojen läsnäolon ja harjoittelun Suomessa, ja sopimuksen toimeenpanoa valmistelee kymmenet virkamiehet eri ministeriöissä. Näiden lisäksi Suomi on jatkanut puolustusteollista yhteistyötä useiden kumppanien kanssa. Osa näistä linjauksista on herättänyt kotimaassa myös kriittistä keskustelua – esimerkiksi puolustusteollisen yhteistyön jatkolinjaukset ovat jakaneet mielipiteitä eri puolueiden välillä.

Avun uudelleensuuntaus: leikkaukset ja painopisteet

Samalla kun puolustukseen panostetaan, valtiontaloutta sopeutetaan. Hallitus on esittänyt leikkauksia muun muassa kehitysapuun (viralliseen kehitysyhteistyöhön), johon kohdistuu kymmenien miljoonien eurojen vähennyksiä. Leikkaukset koskevat sekä suoraa apua että kehitysluottoja. Ulkopolitiikan painopiste on siirtynyt yhä vahvemmin turvallisuuteen ja lähialueisiin, ja esimerkiksi Suomi on hyväksynyt ensimmäisen kattavan Indo-Tyynenmeren-politiikkansa vastauksena alueen kasvavaan taloudelliseen ja geopoliittiseen merkitykseen.

Tällaiset uudelleensuuntaukset ovat poliittisesti kiistanalaisia. Osa pitää puolustuksen vahvistamista välttämättömänä muuttuneessa turvallisuusympäristössä, kun taas osa kritisoi kehitysavun leikkauksia. Kyse on arvovalinnoista, joista käydään Suomessa vilkasta poliittista keskustelua.

Otsikoiden takana: kiivas keskustelu Suomen linjasta

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka jakaa mielipiteitä. Kyselyjen mukaan suomalaiset luottavat vahvasti presidentin ulkopoliittiseen johtajuuteen, mutta hallituksen ulkopolitiikan hoitoon suhtaudutaan kriittisemmin. Tämä kertoo osaltaan siitä, että yksittäiset linjaukset – kuten kannat Lähi-idän kysymyksiin tai kehitysavun leikkaukset – herättävät voimakkaita tunteita ja erimielisyyttä myös hallituspuolueiden kesken.

Onkin hyvä muistaa, että Suomen ulkopolitiikka rakentuu useasta tasosta: presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa hallituksen kanssa, ja eduskunta käsittelee keskeiset linjaukset. Näin yksittäinen päätös on usein monen toimijan neuvottelun tulos, ei yhden tahon sanelua.

Mitä tämä tarkoittaa tavalliselle suomalaiselle?

Käytännössä puolustuksen vahvistaminen näkyy valtion budjetissa ja painopisteissä. Turvallisuuteen panostetaan enemmän, mikä voi näkyä muualla säästöinä. Tavallisen kansalaisen näkökulmasta kyse on ennen kaikkea siitä, millaisia arvovalintoja yhteisistä varoista tehdään – ja näihin valintoihin voi vaikuttaa äänestämällä. Seuraavat eduskuntavaalit käydään keväällä 2027.

Yhteenveto

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka elää murrosvaihetta: puolustusmenot nousevat yli Naton tavoitteiden, liittolaisuuksia syvennetään ja samalla muuta valtiontaloutta sopeutetaan. Muutokset ovat merkittäviä ja osin kiistanalaisia, ja niistä käydään Suomessa vilkasta keskustelua. Kokonaiskuvan hahmottaminen vaatii katsomista otsikoiden taakse – ja sen muistamista, että linjaukset syntyvät useiden toimijoiden yhteistyönä muuttuvassa maailmantilanteessa.