Deepfake-kriisi leviää Suomessa kouluista varuskuntiin – väärennettyjen alastonkuvien teko ei ole laitonta

Suomessa on käynnissä ilmiö, jota Ylen tutkiva toimittaja Johanna Vehkoo kuvaa epidemiaksi: tekoälyllä valmistetut väärennetyt alastonkuvat leviävät kouluissa, työpaikoilla ja jopa varuskunnissa. Ylen syyskuun alussa julkaisema laaja selvitys kokosi yhteen vuoden aikana paljastuneet tapaukset, joissa uhreina on ollut niin ministereitä ja urheilijoita kuin tavallisia koululaisia ja varusmiespalvelusta suorittavia naisia. Erityisen hätkähdyttävä on selvityksen oikeudellinen ydin: väärennetyn seksuaalisen kuvan valmistaminen aikuisesta ei ole Suomessa erikseen kriminalisoitu, vaan rangaistavaa on vasta kuvien levittäminen. Kokosimme tähän artikkeliin, mitä ilmiöstä tiedetään, mitä laki sanoo ja mitä uhri voi tehdä.

Mitä Ylen selvitys paljasti?

Ylen tutkivan journalismin tiimi on seurannut deepfake-ilmiötä kuluvan vuoden ajan, ja syyskuun 8. päivänä julkaistu englanninkielinen kokoava artikkeli piirtää ilmiöstä poikkeuksellisen synkän kuvan. Aiemmin keväällä Yle löysi eräältä pornosivustolta lähes 1 500 seksuaalista kuvamanipulaatiota, jotka esittivät 75:tä tunnettua suomalaisnaista – joukossa muun muassa valtiovarainministeri Riikka Purra, vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta sekä poliitikkoja useista puolueista, urheilijoita, muusikoita, näyttelijöitä ja somevaikuttajia. Yksi kuvien tekijöistä kertoi Ylelle pystyvänsä tuottamaan jopa 200 väärennettyä pornografista kuvaa päivässä. Ylen mukaan mies saattoi kerskua asialla avoimesti juuri siksi, ettei kuvien valmistaminen ole Suomen laissa erikseen kielletty.

Uhreina tavallisia naisia, koululaisia ja varusmiehiä

Ilmiö ei rajoitu julkisuuden henkilöihin. Ylen haastattelema nainen, jota jutussa kutsutaan Ellaksi, löysi itsestään tehtyjä alastonkuvia pornosivustoilta – kuvat oli tehty tekoälyllä hänen somekuvistaan, ja ne löytyivät edelleen Google-haulla kuukausia paljastumisen jälkeen. Kesäkuussa Kainuun käräjäoikeus tuomitsi neljä varusmiestä sakkoihin tekoälyllä tehtyjen alastonkuvien levittämisestä: uhreina oli neljä Kainuun prikaatissa palvellutta naista. Kouluista on raportoitu tapauksia, joissa alaikäisistä oppilaista on tehty ja jaettu vastaavia kuvia. Vehkoon mukaan ilmiö läpäisee koko yhteiskunnan: se koskettaa tunnettuja ja tuntemattomia naisia, lapsia, työyhteisöjä ja armeijaa – ja valtaosa ihmisistä ei tiedä, että näin tapahtuu.

Miksi ilmiö räjähti juuri nyt?

Taustalla on niin sanottujen nudify-sovellusten nopea yleistyminen. Kyse on palveluista, joiden ainoa käyttötarkoitus on riisua kuvissa esiintyvät ihmiset tekoälyn avulla: sovellukseen syötetään tavallinen valokuva esimerkiksi sosiaalisesta mediasta, ja tuloksena on aidon näköinen alaston- tai seksuaalikuva. Tekniikka ei vaadi käyttäjältään mitään osaamista, palvelut ovat halpoja tai ilmaisia ja niitä on tarjolla myös suurten sovelluskauppojen kautta. Vehkoo onkin vaatinut Applen ja Googlen kaltaisia teknologiajättejä poistamaan riisumissovellukset kaupoistaan ja arvostellut yhtiöitä siitä, että ne hyötyvät taloudellisesti hyväksikäytöstä. Kuvien tuotantonopeus – satoja kuvia päivässä yhdeltä tekijältä – tarkoittaa, että materiaalin määrä kasvaa nopeammin kuin sitä ehditään poistaa. Ilmiö on maailmanlaajuinen, mutta pienessä maassa sen vaikutus tuntuu erityisen läheltä: kun väärennösten kohteena on 75 suomalaista julkisuuden henkilöä, lähes jokainen tunnistaa uhreista jonkun.

Mitä laki sanoo nyt – ja missä aukko on?

Suomen rikoslaki tunnistaa useita tekoja, joilla deepfake-kuviin voidaan puuttua: kuvien levittäminen voi täyttää esimerkiksi yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen, kunnianloukkauksen tai seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkistön, ja lapsia esittävä seksuaalinen materiaali on aina rikos riippumatta siitä, onko kuva aito vai tekoälyllä tuotettu. Aukko on valmistamisessa: pelkkä väärennetyn seksuaalikuvan tekeminen aikuisesta omaan käyttöön ei ole erikseen rangaistavaa, ja juuri tähän Ylen haastattelemat tekijät vetoavat. Uhrin kannalta tilanne on nurinkurinen – vahinko syntyy jo siitä tiedosta, että kuvia on olemassa ja niitä voi ilmestyä verkkoon milloin tahansa. Julkisessa keskustelussa onkin vaadittu valmistamisen kriminalisointia, ja vertailukohtia löytyy: useissa maissa lainsäädäntöä on viime vuosina kiristetty nimenomaan tekoälykuvien osalta, ja EU:n tekoälyasetus edellyttää jatkossa tekoälyllä tuotetun sisällön merkitsemistä.

Varuskuntatapaus näytti, että seuraukset ovat mahdollisia

Kainuun prikaatin tapaus on ilmiön oikeudellinen vedenjakaja, sillä se osoitti, että levittäjä voi jäädä kiinni ja saada tuomion. Neljä varusmiestä oli tehnyt tekoälyllä alastonkuvia neljästä samassa joukko-osastossa palvelleesta naisesta ja jakanut niitä eteenpäin, ja käräjäoikeus tuomitsi heidät kesäkuussa sakkoihin. Tapaus kertoo kahdesta asiasta: nuorten miesten keskuudessa kuvien tekoa ei välttämättä mielletä vakavaksi teoksi ennen kuin seuraukset konkretisoituvat, ja toisaalta yhteisö – tässä tapauksessa Puolustusvoimat – voi puuttua tilanteeseen tehokkaasti, kun se tulee ilmi. Puolustusvoimien kaltaisissa suljetuissa yhteisöissä kynnys ilmoittaa omaan lähipiiriin kohdistuvasta teosta on korkea, minkä vuoksi selkeät ilmoituskanavat ja johdon yksiselitteinen viesti nollatoleranssista ovat ratkaisevia.

Uhrille jäljet ovat syviä

Vehkoo kuvaa uhrien kertomuksia yhdenmukaisiksi: turvallisuudentunne katoaa. Uhrit kertovat miettivänsä kadulla, ottaako joku heistä juuri nyt kuvaa ja onko vastaantulija nähnyt väärennetyn kuvan ja luullut sitä aidoksi. Monet raportoivat univaikeuksista, ahdistuksesta ja masennuksesta. Vahinko ei myöskään poistu, vaikka yksittäinen kuva saataisiin alas – sama kuva voi olla tallennettuna ja palata verkkoon vuosienkin päästä, ja Ellan tapauksessa väärennökset löytyivät hakukoneella vielä kuukausia paljastumisen jälkeen. Siksi asiantuntijat korostavat, että vastuu ei ole uhrilla: somekuvien rajaaminen ei ole ratkaisu ilmiöön, jonka juurisyy on tekijöissä ja heitä palvelevassa teknologiassa. Uhrin syyllistäminen – kysymys siitä, miksi kuvia ylipäätään oli somessa – vertautuu asiantuntijoiden mukaan muuhun seksuaaliväkivaltaan liittyvään uhrisyyllistämiseen, ja siitä on päästävä eroon. Kyse on kuvapohjaisesta seksuaaliväkivallasta, ja siihen tulee suhtautua sen mukaisesti myös kouluissa ja työpaikoilla.

Mitä voit tehdä, jos joudut uhriksi?

Ensimmäinen ohje on dokumentointi: ota kuvakaappaukset kuvista, osoitteista ja julkaisuajoista ennen kuin sisältö ehditään poistaa – ne ovat todisteita. Tee rikosilmoitus poliisille matalalla kynnyksellä, sillä levittäminen voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön ja ilmoitus auttaa viranomaisia myös ilmiön laajuuden hahmottamisessa; alaikäistä koskevasta materiaalista voi ilmoittaa myös Pelastakaa Lapset ry:n Nettivihje-palveluun. Hakukoneilta ja alustoilta voi vaatia sisällön poistoa: esimerkiksi Googlella on oma lomake, jolla luvattomien intiimikuvien ja niiden väärennösten poistoa hakutuloksista voi pyytää. Tukea saa Rikosuhripäivystyksestä ja esimerkiksi Naisten Linjalta – tilannetta ei kannata jäädä käsittelemään yksin. Työpaikalla ja koulussa asia kuuluu työnantajan ja rehtorin pöydälle: kyse on häirinnästä, johon organisaatiolla on velvollisuus puuttua. Käytännön ohjeita tunnistamiseen löydät myös artikkelistamme tekoälyhuijausten tunnistamisesta.

Koulut etulinjassa: mitä vanhempien on hyvä tietää

Opettajat ja rehtorit ovat ilmiön etulinjassa, sillä kuvien tekeminen ja jakaminen leviää nuorten keskuudessa samoja reittejä kuin muukin somesisältö. Vanhempien on hyvä tietää kolme asiaa. Ensinnäkin alaikäistä esittävä seksuaalinen kuva on aina rikos – myös tekoälyllä tehty ja myös silloin, kun tekijä on itsekin alaikäinen. Toiseksi asiasta kannattaa puhua kotona ennen kuin mitään tapahtuu: nuoren on helpompi kertoa joutuneensa uhriksi, jos aihe ei ole tabu, eikä uhria saa koskaan syyllistää hänen someen lataamistaan tavallisista kuvista. Kolmanneksi kouluilla on velvollisuus puuttua: kiusaamisen ja häirinnän vastaiset toimintamallit koskevat myös kuvamanipulaatioita, ja vakavissa tapauksissa koulun on ohjattava asia poliisille ja lastensuojelulle. Mitä varhemmin aikuinen saa tietää, sitä nopeammin kuvien leviäminen saadaan katkaistua.

Voiko väärennöksen tunnistaa?

Tekokuvien laatu paranee jatkuvasti, mutta tunnistamisessa auttavat yhä muutamat seikat: epäluonnolliset yksityiskohdat käsissä, koruissa, hiusrajoissa ja taustan geometriassa, ihon epärealistinen sileys sekä valaistuksen ja varjojen ristiriidat. Varmin keino on kuitenkin lähdekritiikki – jos arkaluonteinen kuva ilmestyy tyhjästä ilman uskottavaa alkuperää, väärennöksen todennäköisyys on suuri. Kouluissa ja työpaikoilla kannattaa puhua ilmiöstä avoimesti etukäteen: kun nuoret tietävät, että kuvia voidaan väärentää ja että niiden tekeminen ja jakaminen on vakava teko, sekä uhrien kynnys kertoa että yhteisön kyky reagoida paranevat. Median ja viranomaisten rinnalla vastuu on myös alustoilla, joiden kautta sovellukset ja kuvat leviävät – ja juuri tähän Ylen selvitys kohdistaa kovimman kritiikkinsä. Niin kauan kuin riisumissovelluksia voi ladata suurista sovelluskaupoista ja väärennökset nousevat hakutuloksiin, ilmiön kitkeminen jää yksittäisten uhrien ja tuomioistuinten harteille.